Mitä jos katsoisikin omaa mielensisältöään kaikkea vasten? Eli ei ajattelisi, että maailma tapahtuu minulle ja minä olen sen armoilla, vaan katsoisi, että maailma on kulissi, jota vasten minä saan kiinni siitä, millä mielensisällöllä kulloinkin itse olen. Olenko Todellisen Itseni Rakkaudessa, jota Laajennan havaintoihini, eli näenkö tässä hetkessä kaiken Itseni kaltaisena? Vai näenkö nyt menneisyyden kokemusteni tai tulevaisuuteen sijoittamieni odotusteni värjäämiä tulkintoja, jotka tuntuvat pahalta, eli projisoinko oman ristiriidan mielensisältöni johonkuhun toiseen ihmiseen tai tämän maailman tapahtumiin? Kumpikaan ei ole hyvä eikä…

Lue lisää

Parantumisessa ja mielenrauhan etsinnässä sekä tieto että ei-tietäminen ovat tarpeen. Tietoa voi käyttää kuin portailla olevaa kaidetta. Se tukee, kun ihminen etenee pimeässä, eikä näe eteen, ei taakse, eikä edes tiedä, minne on menossa. Tieto auttaa siinä, että ylipäätään uskaltaa edetä ja että kokee tulevansa tuetuksi. Tieto auttaa siinä, että sen avulla tietää, missä tie menee. Paraneminen on kuitenkin astumista tiedon lisäksi myös ei-tietämiseen. Se on sitä, että päästää kaiteesta irti ja luottaa, että perille mennään. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä…

Lue lisää

Kun pyrkii mielenrauhaan, on katsottava omaa mieltään. Itse käytän siihen apuna Ihmeiden oppikurssia. Minulle mielenrauha on olosuhteista riippumaton mielentila. Se ei siis liity siihen, keitä ympärilläni on, mitä he tekevät, sanovat tai ajattelevat tai mitä ympärilläni tapahtuu. Kyse on vastuun ottamisesta oman mieleni sisällöstä ja Rauhan mielentilan valintaa armeliaisuudella. Tämä polku kuljetaan askel askeleelta ja se kysyy valtavasti rohkeutta, nöyryyttä ja armoa itseään kohtaan. Mielessä on valtavasti kerroksia, ja ne työntävät minulle alati uutta katsottavaa mieleni sisällössä niin kauan kuin täällä…

Lue lisää

Tie Todelliseen Itseen kysyy rohkeutta ja nöyryyttä. Nöyryys ei tässä tarkoita nöyristelyä eikä alttiutta ensisijaisesti syyttää itseään, vaan kykyä katsoa omaa mielensisältöään avoimin mielin sekä valmiutta valita mieleensä Vapaus ja Rauha. Rohkeus ei tässä tarkoita vihan oikeuttamista, vaan sisäistä kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, joiden avulla ehtii erotella mielensä sisällöstä jyvät akanoista, hiekan kullasta ja Oikean Mielensä väärästä mielestä. Rohkeutta ja nöyryyttä ei edes tarvittaisi, ellei pelon mielensisältö ”dynamiikkoineen” olisi keskittynyt hyökkäämaan ja puolustautumaan ja pitämään erilaisilla kevätjuhlaliikkeillään mielen keskittyneenä itsensä tekemään sisältöön,…

Lue lisää

Psykologiassa egolla on omat merkityksensä. Kaikkein kapeimmassa arkipuheessa ego käsitetään tavallisesti ylpeydeksi tai itseriittoisuudeksi. Ihmeiden oppikurssissa egon käsitteen alle lukeutuu kaikessa laajuudessaan ja ristiriitaisuudessaan se mieli, josta olen tähän mennessä puhunut pääasiassa syyllisyyden, vihan, tuomion, pelon ja ristiriidan mielen käsitteillä.  Kyseessä on kattokäsite, joka sisältää eri muotoja, eli vähän kuin erilaisia värisävyjä. Sillä on myös tiettyjä "dynamiikkoja", eli vähän kuin erilaisia tanssiliikkeitä. Kaikkien näiden sävyjen ja liikkeiden tarkoitus ja sisältö on kuitenkin aina sama. Egon tehtävä on harhauttaa ihminen pois nyt-hetkessä…

Lue lisää

Viha ja vapautuminen alistuneisuudesta ovat kuuluneet arkikokemuksessani usein yhteen. Siksi minun oli vaikeaa ottaa vastaan lausetta ”Viha ei milloinkaan ole oikeutettua (Ihmeiden oppikurssi, luku 30. VI. 1.).  Omaan polkuuni on kuulunut jatkuvaa vapautumista erilaisista alistuskuvioista niin, että uudelle vapauden asteelle siirtymistä on usein edeltänyt jonkinlainen leimahdus, kun olen saanut tarpeeksi alistuneisuudestani, asettanut rajan ja irtisanonut itseni jonkinlaisesta alistuskuviosta. Olen myös kokenut, että oman vihani löytämisen myötä olen voinut päästää irti kiltin tytön syndroomasta sekä taipumuksesta miellyttää toisia oman hyvinvointini ja autenttisuuteni…

Lue lisää

Ihmeiden oppikurssissa puhutaan siitä, että ihmisen havaitseminen on sisällöltään kahdenlaista. Joko se on projisointia tai Laajentamista.  Ihmeiden oppikurssin viitekehyksessä projisoinnilla tarkoitetaan kaikkea sitä ”havaitsemista”, jonka tulkinta perustuu pelon, tuomion, puutteen, syyllisyyden, yhdellä sanalla sanottuna ristiriidan sisältöön. Pelon sisällöllä on monta eri muotoa, mutta yksinkertaisimmillaan pelon mielensisällön tunnistaa siitä, että se tuntuu kantajastaan pahalta. Rakkauden Laajentaminen puolestaan on havaitsemista, jossa tulkitset havaitsemasi osana Itseäsi eli näet ulkopuolella saman Vilpittömyyden, johon olet siinä hetkessä yhdistyneenä omassa mielessäsi. Laajentamisen tunnistaa siitä, että se tuntuu…

Lue lisää

Olen Ihmeiden oppikurssin kanssa saanut katsella sitä, että aivan kaikkea voi katsoa pelon ja ristiriidan mielellä tai Rakkauden ja helppouden mielellä. Itse löysin kirjan siinä kohtaa elämässäni, kun olin 100 % kyllästynyt kärsimykseen omassa mielessäni. Olin siis täysin auki sille, että Rakkaus minussa sai alkaa laajeta ja olin halukas ottamaan siihen avun vastaan TÄYSIN. Lukukokemukseni oli nautinnollinen. Koin, että ymmärsin lukiessani paitsi tekstin, myös elämäni ja kokemukseni vihdoinkin viisaudella, joka tuntui todella tutulta. Tuntui siltä, kuin oma sisäinen ääneni olisi kirjoittanut…

Lue lisää

Otetaan ajatusleikki. Sinä olet rakastava isoäiti tai isoisä. Olet rakkaan lapsenlapsesi kanssa ja pidät hänestä huolta. Eikö lapsi saisi itkeä, kiukutella, tulkita pelokkaasti, erehtyä? Etkö niissä hetkissä tietäisi, että nyt lapsi itkee tai kiukuttelee, koska lapsi oli ymmärtänyt, että hänellä on joku hätä. Antaisit hänen puhaltaa järkytyksensä ulos, tuli se missä muodossa tahansa. Olisit rauha sydämessäsi ja hymyilisit lapselle lempeästi, tietäen, että kyllä se tuosta tokenee, sillä varmaa on, että mitään hätää hänellä ei ole. Sinä pidät hänestä huolta. Eikö armolla…

Lue lisää