”Viha ei milloinkaan ole oikeutettua”

Viha ja vapautuminen alistuneisuudesta ovat kuuluneet arkikokemuksessani usein yhteen. Siksi minun oli vaikeaa ottaa vastaan lausetta ”Viha ei milloinkaan ole oikeutettua (Ihmeiden oppikurssi, luku 30. VI. 1.). 

Omaan polkuuni on kuulunut jatkuvaa vapautumista erilaisista alistuskuvioista niin, että uudelle vapauden asteelle siirtymistä on usein edeltänyt jonkinlainen leimahdus, kun olen saanut tarpeeksi alistuneisuudestani, asettanut rajan ja irtisanonut itseni jonkinlaisesta alistuskuviosta. Olen myös kokenut, että oman vihani löytämisen myötä olen voinut päästää irti kiltin tytön syndroomasta sekä taipumuksesta miellyttää toisia oman hyvinvointini ja autenttisuuteni kustannuksella. 

”Viha ei milloinkaan ole oikeutettua.”

Tämä lause tuo mieleen myös Raamatusta kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisen poskensa sille, joka lyö. En todellakaan ole koskaan halunnut tehdä niin. 

En ymmärtänyt vihan tuomitsemista tai vaatimusta vihattomuudesta, se ei käynyt järkeeni. Itse asiassa molempiin ajatuksiin sisältyy vihan oikeuttamista tuomitsemisen sekä vaatimuksen muodossa, joten ei ihme, etteivät ajatukset tuntuneet hyvältä.

Oman tulkintani mukaan Jeesus ei tarkoittanutkaan, että ”Juuh, jää vain hakattavaksi, niin olet hyvä ihminen ja Jumalakin tykkää.” Tulisiko tällainen ajatus ikinä Jumalasta eli siitä mielemme osasta, joka on Terve?

Nykyään olen löytänyt asiaan uuden tulkinnan.

Olen ymmärtänyt, että vihan oikeuttaminen ei voi olla valittuna omaan mieleen, jos todella haluaa mieleensä Rauhan. Rauha ei koskaan – milloinkaan – löydy vihasta. Viha ja Rauha ovat kaksi keskenään vastakkaista mielensisältöä. Ne ovat yhteensovittamattomia. Jos yksi on valittu mieleen, toinen ei voi olla.

Vihan oikeuttaminen on siis vain kärsimyksensä pitkittämistä omassa mielessään.

Vihan oikeuttaminen ottaa kullakin omanlaisiaan muotoja eri aikoina. Joku saattaa tuomita jotakuta ”toista” vuosikymmeniä, eikä satuta sillä kuin itseään kieltäessään itseltään niissä hetkissä Rakkauden mielentilan. 

Itse oikeutin vihaani ”sosiaalisella oikeudentunnolla”. Olin perustellut itselleni alitajuisesti, että viha, tuomitseminen, hyökkääminen ja syyttäminen ovat oikeutettua, mikäli ”muut ihmiset” tekevät väärin toisia ihmisiä, luontoa tai eläimiä kohtaan. Olin siis Social Justice Warrior eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi, jonka käytöstä JP Sears kuvaa tällä videollaan osuvasti. Touché. 

Huomasin, että tällainen käytös ei tuonut minulle Rauhaa. Sain kiitosta älyllisyydestäni ja vihaani liittyi ihmisiä, joilla oli samanlaista vihaa sekä vihan oikeuttamista omassa mielentilassaan. Tämä on sitä, että joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Huomasin myös, että hyökkäykseni herätti hyökkäystä myös toisissa, erityisesti heissä, jotka olin vihallani tuominnut ja leimannut ollessani omassa tuomiossani itseäni kohtaan. Ne mielet ”vastapuolella”, jotka oikeuttivat myös omaa vihaansa omassa mielessään, hyökkäsivät takaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että pata kattilaa soimaa. Muoto on vähän eri, mutta sisältö mielentilassa on sama: viha, syytös, tuomio, pelko, ego eli sanalla sanoen ristiriidan mielensisältö.

Lopputuloksena oli ristiriita omassa mielessäni, jota pidin itse yllä valitsemalla ristiriidan uudelleen ja uudelleen. Yksi ristiriidan ”dynamiikka” on yritys vaientaa jonkun toisen mielipide kontrolloimalla ja lyttäämällä. Tällöin esimerkiksi minun mielestäni jonkun tulisi olla hiljaa, koska hänellä on tyhmä mielipide ja jonkun mielestä minun tulisi olla hiljaa, koska minulla on tyhmä mielipide, ja sitten sama kehä jatkuu ja jatkuu.

Se, joka ei valitse Rauhaa oman mielensä sisällöksi, jatkaa sisäistä sotatilaansa, joka saa aina tavalla tai toisella myös ulkoisen ilmenemismuodon.

Sodassa on sentään se hyvä puoli, että pikkuhiljaa siihenkin väsyy.

Vaikka kuinka taitavasti syytin, tuomitsin ja osoitin vääryyksiä, minun oli pakko olla itselleni rehellinen. Se mitä tein, ei tuntunut hyvältä. Maailma tuntui mielentilassani paikalta, jossa pitää koko ajan hyökätä tai puolustautua, enkä pitänyt siitä, millaiseksi verikoiraksi olin muuttunut louskuttaessani vihaani, syytöksiäni ja tuomiotani.

Mitä enemmän herkistyin, sitä paremmin huomasin sen, etten pystynyt enää oikeuttamaan vihaani itselleni tällä tavalla. Huomasin, että tietyt sosiaaliset epäoikeudenmukaisuudet nostivat edelleen haluni vihata, tuomita ja ristiinnaulita ”toisia ihmisiä”, mutta huomasin myös, etten halunnut jakaa vihaa enää. On oltava toinen tapa, ajattelin. 

Niinpä päätin olla hiljaa niin kauan, että opin puhumaan samoista asioista ilman vihaa. Siihen meni vuosia. 

Samalla juuri tämä kokemus ja sen myötä myös vihaan väsyminen ja avautuminen sille, että voisi olla olemassa toinenkin tapa olla, olivat syitä siihen, että löysin työkaluja, joiden avulla opin ruokkimaan Rauhaa mielessäni vihan sijasta. En olisi löytänyt niitä, ellen olisi antanut myös vihan ilmetä niillä tavoilla, joilla se minulla oman elämäni kulississa ilmeni.

Nykyään ymmärrän, että voin kaikissa hetkissä joko projisoida toisten niskaan omaa vihaani itseäni kohtaan tai voin laajentaa Rakkautta, joka Olen. 

Jeesuksen lauseen toisen posken kääntämisestä ymmärrän nykyään myös näin, eli tässä hetkessä tulkitsen lauseen niin, että jos joku haukkuu minua, hän ei puhu minusta, vaan hän sanoittaa itselleen oman mielensä maailmaa eli projisoi omaa tuomiotaan itseään kohtaan ja tekee sen minua vasten. Minä olen täysin vahingoittumaton ja muuttumaton, sanoo toinen mitä tahansa, sillä minä en ole hänen projisointinsa. Olen Viaton ja Vilpitön Itseni. Se on Totuus Minusta, vaikka hänen tuomionsa itseään kohtaan vääristäsi hänen tulkintansa minusta kuinka hirveäksi tahansa. Pelon mielentila ei muuta tee kuin vääristyneitä tulkintoja. 

Vielä kaksi juttua vihasta. Ensinnäkin: en sano, ettenkö edelleen voisi ottaa kantaa yhteiskunnallisesti tai saisi olla siinä yhteydessä tai missä tahansa muussa yhteydessä vihainen. Sanon sen, että teki mitä tahansa, sen voi tehdä yhteydessä Jumalaan Itsessään eli Oman Sisimpänsä Rakkauteen.

Kautta aikain monet yhteiskunnallisesti vaikuttaneet aktivistit ovat olleet tosissaan oman henkisen tiensä ja Sisäisen Oppaansa kuuntelun kanssa, muutamana esimerkkinä Jeanne d´Arc, Martin Luther King Jr. ja Gandhi.

Toiseksi olen edelleen temperamenttinen, kiroilen aivan helvetisti, enkä häpeä käyttää rumia sanoja. Ilmaisen vihan tunnetta yhtä luontevasti kuin surua tai iloa. Ilmenee, mikä ilmenee. En pelkää pelkoa, koska tiedän, että se ei ole mitään. 

Annan siis pahojen olojen, vihojeni ja projisointieni nousta, koska tiedän, että ne eivät ole mitään, ja koska tiedän, että olen erittäin vahvasti ja vakaasti valinnut vapauttaa mieleni ja etsiä mieleeni Rauhan, tuli mitä tuli. 

Mieltään ei voi vapauttaa, ellei anna Rauhan esteiden nousta pintaan. Rauhan laajentaminen omassa mielessä on Rauhan esteiden esilletuloa armeliaisuuden mielentilassa sekä mielen uudelleenvalintaa. Muutenhan rauhan esteitä ei näe, eikä niitä pysty antamaan Pyhälle Hengelle eli Sisimpänsä Viisaudelle, niistä ei pysty päästämään irti.

Tukahdutettuna tuomiot, vihat ja syyllisyydet jäävät tiedostamattomaan, ja sieltä ne pyörittävät meitä armotta. Aivan kuin minua pyöritti oma alitajuinen vihani itseäni kohtaan silloin, kun olin sosiaalisen oikeuden soturi ja oikeutin vihaani hyökkäyksilläni.

Tässä kohtaa elämääni olen saanut tarpeeksi monta kokemusta alistumisesta vapautumisesta armollisuuden mielentilassa, että tiedän kokemuksen kautta, että alistuskuvioissani on aina ollut kyse vain ja ainoastaan siitä, että olen alistunut pelon mielentilalleni omassa mielessäni. Se on sitten vain ottanut jonkin muodon, koska ”kaikki ajatukset luovat muotoa jollakin tasolla” (IOK Teksti Luku 2. VI.9.13–14). 

Tästä syystä vain mielen vapauttaminen vaikuttaa muotoon. Vaikka ihminen lähtisi yhdestä alistuskuviosta, hän on pian sisällöltään samanlaisessa kuviossa, ellei hän tee sisäistä työtään ja vapauta mieltään alistuneisuudesta pelolle. Tällöin sama ei voi enää toistua, sillä mielensisältö on jo eri.

Ja kuten mitä tahansa lausetta, tämänkin voi lukea joko pelolla tai Pyhiksellä:

”Viha ei milloinkaan ole oikeutettua.”

Lause ei suinkaan tarkoita sitä, että jos vihastut, olet paha eikä Jumala rakasta sinua. Ensinnäkään Jumala ei voi muuta kuin Rakastaa sinua eli Laajentaa Itseään, koska Jumala on Rakkaus. Toiseksi tällainen ajatushan on tuomion ajatus, joka on vain yksi vihan muoto, eikä viha ole milloinkaan oikeutettu eli tarpeellinen, jos haluaa mieleensä Rauhan. 

Kyse ei siis ole siitä, että pitäisi tukahduttaa tunteensa ja esittää tyyntä silloin, kun sisällä myrskyää. Se ei tarkoita sitä, että viha olisi paha tai tuomittava tai että vihainen ihminen olisi syyllinen ja huono. Viha on yhtä neutraali kuin mikä tahansa muu tunne.

Kyse on siitä, että mikäli haluat olla onnellinen eli valita Rauhan mielentilan mieleesi, et voi yhtä aikaa valita täysin vastakkaista mielensisältöä eli oikeuttaa vihaasi jollakin tekosyyllä. Ne eivät voi olla yhtä aikaa valittuna mielesi sisällöksi, sillä toinen kumoaa toisen.

Kumpaa siis todella haluat mielesi sisällön olevan, sotaa vai Rauhaa? 

Sitä maailmaan saattelet, mitä itsestäsi aattelet. 

FEMME SPIRITUELLE

PS. Avaan tällä sivulla sisäistä matkaani käytännön esimerkein ja jaan samalla Ihmeiden oppikurssin inspiroimia ajatuksia. Uusi kirjoitus ilmestyy joka perjantai. Tervetuloa matkalle mielen vapauteen kanssani!

LÖYDÄ SISIMPÄSI VIISAUS JA VOIMA.
Haluatko syvemmän yhteyden Itseesi?

Liity sähköpostilistalleni ja saat ilmaisen mielenrauhan meditaation. Jatkossa saat tiedot tulevista tapahtumista sekä pääsyn kaikkiin maksuttomiin materiaaleihin (mm. kirjoitukset / videot / audiot), jotka saat suoraan sähköpostiisi. Lähetän meiliä noin kerran–pari kuukaudessa.

Invalid email address
En jaa tietojasi ulkopuolisille. Voit poistua listalta helposti milloin tahansa.
Copyright © 2020 2020. All rights reserved.
Proudly powered by 2020. Theme 2020 made by FitWP.