Tasojen sekaannus

Kun pyrkii mielenrauhaan, on katsottava omaa mieltään. Itse käytän siihen apuna Ihmeiden oppikurssia. Minulle mielenrauha on olosuhteista riippumaton mielentila. Se ei siis liity siihen, keitä ympärilläni on, mitä he tekevät, sanovat tai ajattelevat tai mitä ympärilläni tapahtuu. Kyse on vastuun ottamisesta oman mieleni sisällöstä ja Rauhan mielentilan valintaa armeliaisuudella.

Tämä polku kuljetaan askel askeleelta ja se kysyy valtavasti rohkeutta, nöyryyttä ja armoa itseään kohtaan. Mielessä on valtavasti kerroksia, ja ne työntävät minulle alati uutta katsottavaa mieleni sisällössä niin kauan kuin täällä kuljen.

Kirja sanoittaa koko lähes 800 sivunsa verran mielen maailmaa ja auttaa erottelemaan sen sisältöjä. Se auttaa ymmärtämään sitä, kuinka ihminen heijastaa oman mielensä sisältöjä havaitsemaansa maailmaan sekä sitä, miten siirtymä ristiriidan mielentilasta Rauhan mielentilaan tehdään.

Henkisiä polkuja ja tekstejä on monenlaisia. Kukin on tullut katselemaan omaa mielenmaisemaansa omanlaiseensa kulissiin, joten mitkään tapahtumat, kulissit, tekstit tai polut eivät ole toinen toistaan huonompia tai parempia. Itse pidän IOK:sta tienä mielenrauhaan siitä syystä, että siinä ei käydä kauppaa Jumalan kanssa. Se ei siis jaa käytösohjeita siihen, miten kelpaisin Jumalalle paremmin.

Sen ajatusmallissa Jumala on laajentanut itsensä kaikkiin mieliin ja antanut sitä myötä jokaiselle Sisäisen Oppaan, joka tietää tien takaisin tähän Mieleen. Tie takaisin Todelliseen Mieleen tarvitaan, koska Jumala ei kiellä mitään, ja siksi mielelle on ollut mahdollista ajatella myös Lähteestään erossa.

Ajattelu, joka on tehty Jumalasta erossa ei kuitenkaan voi olla todellista, koska Jumala on Kaikki, mitä On. Todellisuudessa sille ei siis ole vastakohtaa, mutta epätodellisuudessa on. 

Nämä kaksi ajatusmallia ovat joka hetki mielessämme vaihtoehtoina, joista valita. Siellä on ajatusmalli, joka tulee Jumalasta, joka on Ikuinen, Muodoton ja Muuttumaton ja jonka sisältö on Terveys, Rauha, Runsaus, Rakkaus, Ilo, Vapaus, Viattomuus, Vilpittömyys, Vauraus ja niin edelleen. 

Kaikkina niinä hetkinä, joina valitsen Mielekseni tämän Mielentilan, elän Taivasta maan päällä. Eli Taivas-mielentilaa, jossa on Viattomuuden, Vilpittömyyden, Ilon, Rauhan, Terveyden, Vapauden sisältö.

Toinen ajatusmalli on tehty ajattelemalla Jumalasta eli Rakkaudesta erossa. Se on siis tehty, ei Luotu. Näin ollen se voidaan myös tehdä tekemättömäksi.

Sen sisältö on vastakkainen Jumalan Mielen sisällön kanssa ja se noudattaa omia ”lakejaan”. Se vaikuttaa olevan totta ajassa ja muodossa, vaikka Jumalan Ikuisuudesta ja Muodottomuudesta katsottuna se ei ole totta ollenkaan. Se ei ole edes olemassa.

Näin ollen oleellista on tunnistaa oman mielensä sisältö tämän maailman muodon kulissia vasten. Maailmaa voi käyttää ikään kuin tekstinä, jota vasten voi riisua omaa auktoriteettiuskoaan sekä uskoaan oman syyllisyyden, vertailun, tuomion, pelon, ristiriidan mielensisältöön. 

Maailman kulissia vasten eli esimerkiksi ihmissuhteissaan voi havaita, millä mielensisällöllä itse kulloinkin on. Vasta kun tunnistaa ajattelevansa ristiriidan mielensisällöllä, joka tuntuu pahalta, voi valita toisin.

Mielenrauha ei siis tule siitä, että siirtelee palikoita ulkoisessa maailmassa: olisin onnellinen, jos tuo ihminen olisi erilainen tai jos työni olisi erilainen tai jos kotini olisi erilainen tai jos kehoni olisi erilainen tai jos sää olisi erilainen tai jos media olisi erilainen tai jos naiset tai miehet olisivat erilaisia tai jos vanhempani, menneisyyteni, lapseni, sukulaiseni, ystäväni tai rahatilanteeni olisivat erilaisia. Mielenrauha ei ole kiinni siitä, että ulkopuolellani tai tämän hetken ulkopuolella jokin asia olisi erilainen.

Näissä kaikissa ajatuksissa on arvostelu, tuomio, vertailu, vaatimus, odotus eli ristiriidan sisältö. Kummasta mielestä ne siis tulevat, Rauhan vai ristiriidan mielestä? Enkö ole aivan itse valinnut tämän sisällön mieleeni ja katselen sitä vain tätä ulkopuolellani olevaa muotoa vasten? Eikö ole kuitenkin helpompaa tehdä mielentilassaan muutos kuin odottaa, että jokin ulkopuolella oleva asia muuttuisi?

Tässä ajattelumallissa Jumalalle ei tarvitse yrittää kelvata käyttäytymällä jollakin tavalla, sillä Jumala ei ole Itsen ulkopuolella oleva taho, joka arvioi ja tuomitsee käytöstäni, vaan Jumala On oman Todellisen Mieleni Osa, joka Rakastaa siksi, että Se On Rakkaus. Ei Jumala edes näe muuta kuin Rakkauden, koska Rakkaus ei tee muuta kuin Laajenna Rakkautta eli näkee Itsensä.

Jotta voisi valita Rauhan mieleensä, merkitys on siis sillä, millä mielentilalla on itse halukas olemaan. Halukkuus Viattomuuden Mielentilan löytämiseen riittää.

Prosessiin kuuluu, että välillä vihat ja tuomiot nousevat oman kokemusmaailman perukoilta, eivätkä ne nielemällä vapaudukaan, vaan sillä, että niiden antaa nousta armollisuudella katsottavaksi ja irtipäästettäväksi.

Ja mitä käytökseen tulee, kun on valinnut mieleensä Rauhan mielentilan, toimii väistämättä siitä käsin. Rauhan mielentilassa ei sijoita ristiriidan mielen tuomioita siihen, mitä tekee, eli voi tehdä vapauden mielensisällöllä sen, minkä tekee.

Oma kokemukseni on, että armeliaisuuden lisäännyttyä mielentilassani ja sitouduttuani oman mieleni valintaan ja vapauttamiseen, käyn arjessani läpi myös käytöstä, jonka olen jossain kohtaa tuominnut. Se tulee ikään kuin menneisyydestä uudelleen kylään, jotta voisin katsoa sitä nyt puhdistuneella sisällöllä. On kuin menneisyyden kärpänen, josta olen tehnyt syyllisyydellä härkäsen, tulee takaisin katsottavaksi, jotta näkisin sekä härkäsen että kärpäsen nyt Viattomuudella ja antaisin sen mennä menojaan, oli mikä oli.

Mielensä vapauttamisen matkalle itsensä kanssa lähdettyään voi siis olla, että jossain kohtaa alkaa uudestaan polttaa tupakkaa, juoda alkoholia, syödä lihaa, gluteenia tai sokeria, toimia jollakin vanhalla tavalla ihmissuhteissa, jonka luuli jo jättäneensä taakse tai alkaa tehdä jotain muuta itseltään tuomittua, mihin sitten kukin onkaan omissa kokemuksissaan sijoittanut menneisyydessään syyllisyyttä ja tuomiota.

Itselleni on tullut tähän armo, sillä tiedän, että jotkut taakse jääneet käytökset tulevat ikään kuin uudelleen katsottavaksi ja annan niiden pyöriä elämässäni sen aikaa kuin on tarvis tai vaikka jäädä pysyvästi, koska oleellista on, että nyt kuljen elämässä vain vapauttamassa syyllisyyden mielentilaa, jota olen sijoittanut menneisyyden kokemuksiini ja että nyt annan tilaa nyt-hetken Vapaudelle.

Annan siis ikään kuin vanhan menneisyydessäni sijoittamani syyllisyyden sihistä tämän todellisuudessa neutraalin muodon alta vapaaksi, jotta huomaisin, ettei minun tarvitsekaan sijoittaa siihen enää syyllisyyden mielentilaa. Silloin myös nämä käytökset tai muodot vapautuvat, eikä minun tarvitse enää niitä kieltää, kontrolloida, olla niitä syyllisyydessä tekemättä tai toisaalta myöskään syyllisyydessä tehdä. Voin tehdä tai olla tekemättä. Oleellista on, että mielentilassani on Vapaus eikä tuomio.

Ulkopuolellani oleva muoto, jota vasten ennen olen katsonut omaa ristiriidan mielentilaani, onkin vapautunut tulkinnoissani neutraaliksi muodoksi, jota vasten näenkin nyt Viattoman Mieleni. Entisen tuomion tilalle tuleekin Vapaus, mieleni sisällössä.

Voin siis vain antaa sen ilmetä, mikä vaikuttaa kulloinkin ilmenevän ja antaa kutakin käytöstä vasten syyllisyyden haihtua omasta mielentilastani. Kun omat menneisyyden kokemukseni saavat puhdistua, jostakin tuomitusta tuleekin neutraalia. Oma armeliaisuus itseä kohtaan kasvaa, samoin Vapaus ja Rauha mielentilassa. Enää en olekaan muodon orja, vaan vapaa, koska en projisoi johonkin muotoon syyllisyyttä, vaan Laajennan siinäkin vain Rakkautta. 

Mielen vapauttamisen seurauksena ei siis tarvitse luopua muusta kuin kärsimyksestään, eikä ihminen muutu sen seurauksena joksikin toiseksi, vaan on yhä syvemmin Itsensä niin, että mielessä oleva Vapaus, Rauha ja Onnellisuus kasvavat ja laajenevat arkikokemuksessa.

Kokemuksen myötä saa yhä vahvemman kokemuksen siitä, että onnellisuus ei ihan oikeastikaan ole kiinni muodosta, vaan mielentilasta.

Minulle Rauha tarkoittaa juuri sitä, että voin tehdä sen, minkä teen vilpittömyydellä, ilolla, vapaudella ja rauhalla. Minun ei tarvitse kieltää itseltäni mitään eikä pakottaa itseäni mihinkään.

Joskus näistä asioista puhuttaessa tapahtuu kuitenkin tasojen sekaannus. IOK:n viitekehyksessä ei puhuta maailman moraalin mukaisesta syyllisyydestä ja tuomiosta, eli siitä, että jos joku on vaikkapa puukottanut jonkun, niin joutaako hän vankilaan vai ei. Muodon maailmassa on oma eettis-moraalinen kulttuurinsa ja lait ja niiden tuomiot, jotka vaihtelevat sekä ajan että paikan mukaan.

IOK:n viitekehyksessä puhutaan syyllisyyden ja Rauhan mielentilasta.

Mielentilan taso on taso, joka ei ole kiinni ajasta, paikasta tai muodosta tai kulloinkin vallitsevasta eettis-moraalisesta koodistosta, vaan kyse on ajattomasta inhimillisestä tilasta, jossa ihmisen on mahdollista valita mielensä sisällöksi kussakin nyt-hetkessä joko Rauhan tai ristiriidan sisältö. Vain toinen niistä on Ikuisuudessa totta.

Vain mielentilan valinta vaikuttaa siihen, onko omassa mielessä Rauha, ei se, kuinka monta ihmistä on mistäkin asiasta vankilassa, vai onko yhtään.

Tasojen sekaannuksessa joku saattaa myös luulla, että jos puhutaan mielen vapauttamisesta, syyllisyyden mielentilan tekemättömäksi tekemisestä sekä mielen palauttamisesta Rauhaan, se tarkoittaisi sitä, että voisi arjessaan vaikkapa puukottaa jonkun ilman, että tuntee siitä lainkaan syyllisyyttä. 

Ei, tästä ei ole kyse.

Kun on matkalla mielenrauhaan, kyse ei ole kyse tämän maailman eettis-moraalisen tason ohittamisesta – siinä kukin toimii sen tason arviointiensa mukaan ja kärsii mahdolliset seuraukset kulloisenkin aika-paikan tapojen mukaisesti – vaan kyse on ajan ja paikan ohittavasta ajattomasta mahdollisuudesta ihmisyydessä, mielentilan valinnasta, jossa vapautetaan syyllisyyden mielentila Rauhan mielentilan tieltä ja valitaan mielensisällöksi Rauha kussakin uudessa ja puhtaassa nyt-hetkessä. 

Kun ajattelussa ja keskustelussa vallitsee tasojen sekaannus, käsitellään siinä esimerkiksi syyllisyyden ja tuomion käsitteitä täysin eri tasoilla. Tasojen sekaannusta voisi kuvata vaikka niin, että yhdellä tasolla käsitetään syyllisyys ja tuomio käsitteinä ajassa ja toisella tasoilla käsitetään ne Ikuisuudesta katsottuna. Eli tällöin ei puhuta ollenkaan samoista asioista eikä ollenkaan samalla tasolla.

Kun puhutaan muodon maailman eettis-moraalisesta tasosta, puhutaan edelleen lopulta vain tehdystä maailmasta, joka on totta vain ajassa, mutta ei Ikuisuudessa. Mielen sisällön tasolla puhuttaessa puhutaan mielensisällöstä, jossa syyllisyyden ja tuomion mielen sijasta on jokaisessa nyt-hetkessä valittavissa Ikuinen, Todellinen, Viaton Rauhan Mieli, joka ylittää muodon, ajan ja paikan.

Sillä tasolla ei ole kyse siitä, mikä on maailman kulloisenkin eettis-moraalisen koodiston mukaan oikein tai väärin, vaan siitä, kumman mielen ihminen valitsee mielensä sisällöksi kussakin nyt-hetkessä, Rauhan Mielensä (joka on yhtä Jumalan eli Rakkauden Mielen kanssa) vai ristiriidan mielensä, joka ei tuo mielentilaan Rauhaa, koska Rauhaa ei ole kerran mielentilaksi valittu, vaan sen vastakohta. Kyse on siis siitä, onko mielentilassaan Vilpittömyydessä vai egossa.

Tämän vuoksi kaikki tämän maailman älylliset väittelyt, joiden pyrkimyksenä on etsiä Rauhaa muodon maailman aikaan sidotusta eettis-moraalisesta koodistosta ja vääntää peistä ”oikeasta ja väärästä” sekoitettuaan jo lähtökohtaisesti ajattelussaan nämä tasot, lämmittää mielenrauhan tasolla yhtä pitkään kuin pissa housuissa. Ei pitkään.

Muodon maailmassa eli aika-paikassa on toki omat lakinsa, mutta Mielen tasolla puhuttaessa syyllisyys, tuomio ja anteeksianto tarkoittavat jotakin aivan muuta kuin muodon maailmassa. Siksi käytän näissä kirjoituksissa isoja alkukirjaimia osoittamaan tasoa, jolla puhun. Ikuisuuden Sisältöjä kuvaan isolla alkukirjaimella, muodon maailman mielensisältöjä pienellä.

Kuvaan tasojen eroa vielä yhdellä arkisella esimerkillä. Itse tykkään asua niin, että kotini on siisti ja omaan estetiikantajuni mukaisesti sisustettu. Mieleni voi kuitenkin olla Rauhan tilassa tai olla olematta siinä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisia tavaroita kodissani on tai missä järjestyksessä ne ovat.

Mielenrauhaani vaikuttaa siis vain ja ainoastaan omassa mielessäni tekemäni ajatusten sisällön valinta, ei se että järjestelen ulkoista maailmaani rauhallisen näköiseksi sillä odotuksella, että sen pitäisi tuottaa mieleeni rauha. Ulkoinen muoto ei sitä minulle tuota, vaan Rauhan voi tuottaa ainoastaan Rauhan valinta, jonka teen mielessäni. 

Tällöin tulkitsen ulkoisen maailmankin Rauhalla eli Hyväksynnällä, koska tällöin laajennan sitä ajatussisältöä mielestäni muotoon. Silloin katson siis Rauhan mielentilalla kotiani ja sen tavaroita, eikä edelleenkään ole Rauhan mielentilan kannalta merkitystä, millaisia tavaroita siellä on ja missä järjestyksessä ne ovat. Kyse on mielensisällön valinnasta.

Kumpaakaan tasoa tai sen järjestelykysymyksiä ei siis tarvitse tuomita. Ne ovat eri tasoilla merkityksellisiä. Silti vain mielenvalinta tuo Rauhan, sillä se vaikuttaa mielensisältöön.

Ihminen, joka etsii mieleensä Rauhaa, tekee sen omassa mielessään, valitsemalla mielentilansa sisällöksi Terveen Mielensä sisällön, oli tilanne muodossa mikä tahansa.

FEMME SPIRITUELLE

PS. Avaan tällä sivulla sisäistä matkaani käytännön esimerkein ja jaan samalla Ihmeiden oppikurssin inspiroimia ajatuksia. Uusi kirjoitus ilmestyy joka perjantai. Tervetuloa matkalle mielenvapauteen kanssani!

LÖYDÄ SISIMPÄSI VIISAUS JA VOIMA.
Haluatko syvemmän yhteyden Itseesi?

Liity sähköpostilistalleni ja saat ilmaisen mielenrauhan meditaation. Jatkossa saat tiedot tulevista tapahtumista sekä pääsyn kaikkiin maksuttomiin materiaaleihin (mm. kirjoitukset / videot / audiot), jotka saat suoraan sähköpostiisi. Lähetän meiliä noin kerran–pari kuukaudessa.

Invalid email address
En jaa tietojasi ulkopuolisille. Voit poistua listalta helposti milloin tahansa.
Copyright © 2020 2020. All rights reserved.
Proudly powered by 2020. Theme 2020 made by FitWP.