Riisuttu henkisyys

Rakastan Ihmeiden oppikurssia henkisenä tienä siksi, että se riisuu mielestä pikku hiljaa kaikki lahkot, uskomukset, uskonnot ja taikauskot, joita on huomaamattaan omissa uskomuksissaan kantanut. Eikä pelkäästään henkisyyttä kohtaan, vaan kaikkia maailman muotoja kohtaan. Tässä kirjoituksessa puhun kuitenkin esimerkkinä henkisyydestä.

Ihmisillä on kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa ollut aina jonkinlainen suhde Jumalaan.

Itse ajattelen, että kyse on siitä, että ihminen on aina tunnistanut kärsivänsä silloin, kun hän on samastunut pelon mielensisältöön, mutta kaikilla ihmisillä on myös toisenlainen kokemus. Kaikilla ihmisillä on kärsimystensä keskellä myös jonkinlainen kokemus Jumala-mielensisällöstä, eli Rakkaudesta, Ilosta, Onnellisuudesta, Vapaudesta, Rauhasta.

Henkisyydessä, henkisessä tiessä, henkisessä etsinnässä ja kaipuussa Jumalaan on siis lopulta aina pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen etsii omaan mieleensä Vapautta, Rakkautta, Iloa ja Rauhaa.

Ihmeiden oppikurssi antaa tiedon, jonka avulla ihminen voi alkaa lajitella omaa mieltään ja harjoittaa mielessään sisällöllistä valintaa.

Kummasta sisällöstä tämä ajatus tulee: pelosta vai Rakkaudesta? Kummalla sisällöllä itse katson itseni ulkopuolella havaitsemaani asiaa, aiheuttaako se minussa ristiriitaa eli pahalta tuntuvaa oloa vai havaitsenko sen Vilpittömyydellä ja Luonnollisuudella, Joka Todella Olen? 

Teksti tekee näkyväksi ristiriidan mielen eli egon eli menneiden kokemusten ja niihin liitettyjen kipeiden tulkintojen dynamiikkoja. Kun pimeyteen tulee valoa, pimeys katoaa.

Samalla tavalla voikin sitten alkaa katsoa elämässään aivan kaikkea. Olenko sijoittanut taikauskoa tähän asiaan ja kuvitellut, että Onnellisuuteni olisi siitä kiinni? Olenko hinkannut, veivannut, pakottanut, pyrkinyt ja odottanut jotakin joltakin asialta tässä maailmassa, kuten ihmissuhteelta, keholta, työltä, omaisuudelta, tai olenko kenties yrittänyt käyttää jumalaa tai ”henkisyyttä” muotona, jonka sisältö onkin omassa mielessäni joiltakin osin Rakkauden sisällön sijasta arvostelu, kontrolli, tuomio, vertailu, syyllisyys, puute, ankaruus, kelpaamattomuus, arvottomuus?

Onko Onnellisuus todella muoto tai kokoelma muotoja, vai voisiko se olla valinta, jonka voin tehdä mieleni sisällössä? Eikö mieleni sisältö heijastu muotoonkin, oli muoto mikä tahansa?

Mitään  ei tarvitse tuomita, vaan kaikkea voi katsoa Rakkauden sisällöllä. Tällöin muodot alkavatkin olla apuvälineitä oman mielensisällön valintaan, eivätkä enää auktoriteetteja, joihin ensin ladataan tiedostamattomasti oma mielensisältö ja sitten kuvitellaan, että oman tulkinnan tekee muoto. Oma tulkinta on oma tulkinta, jonka tee oma mieli, tarkemmin sanottuna omaan mieleen valittu sisältö. Oleellinen kysymys on: Kummalla mielellä tässä hetkessä ajattelen, ristiriidan vai Rakkauden mielellä?

Itse tykkään tehdä välillä ns. ”henkisiä” asioita, kuten polttaa suitsukkeena palo santoa ja salviaa, meditoida täydenkuun aikaan, nostella tarot-kortteja tai katsoa, mitä astrologit mihinkin asiaan sanovat. Saatan myös silloin tällöin osallistua sellaisiin hoitomuotoihin, joiden maailmankuvaa en sisänsä pidä itselleni totena, mutta joissa tunnistan Rakkauden mielentilan. Tällöin se tunnistamani mielentila auttaa minua löytämään saman mielentilan Itsessäni, vaikka käsitänkin asian omalla tavallani. 

En silti usko näihin muotoihin jumalana yhtään sen enempää kuin kuvittelisin, että lautanen on ruokaa. Voin kuitenkin ilomielin syödä ruokaa itseäni ilostuttavan näköiseltä lautaselta, koska se on hauskaa. Minä yksinkertaisesti tykkään tehdä tuollaisia asioita, eli teen niitä ilolla. Voin olla Rakkauden mielensisällöllä ja tehdä muodossa sitä, mitä ikinä sitten näytänkään tekevän. Itselleni iloksi.

Toisaalta kun huomaan, että alan rakennella pilvilinnoja, elää tulevaisuuden odotuksissa tai tarot-huuruisissa haavekuvissa tai että en uskalla elää jotakin tilannetta, sillä annan horoskooppien tarinoiden viedä minua epäilyksiin, menneisyyden kokemuksiin perustuvaan pelkoon ja piiloon elämältä, silloin mielensisältöni ei ole enää vapaa. Silloin olen antanut egoni pyörittää minua, enkä elä puhtaassa nyt-hetkessä vaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

Tällöin voi olla paikallaan pieni tauko näitä toiminnoista, ainakin siksi aikaa, että saan omasta mieleni sisällöstä vapautettua sen latautuneen mielensisällön, joka vie minua Rauhasta ristiriitaan. Tarot-kortit pysyvät tässäkin tilanteessa edelleen neutraaleina, sillä ne ovat muotoja. Ne ovat pelkkiä pahvinpalasia, jotka eivät ole syyllisiä sille sisällöille, joita minä niihin olen eri tilanteissa heijastanut. Niitäkin vasten vain näen, kummalla mielentilalla milloinkin olen.

Rakkaus eli Jumala on minulle siis aina sisältö, jossa yhdyn oman mieleni valintana Jumala-osaan omaa Mieltäni. Se on ajaton, muodoton ja paikaton mielentila.

Rakkaus ei tule minuun ulkopuolelta, vaan se on jo valinnan mahdollisuutena omassa mielessäni, kunhan valitsen Sen kussakin uudessa nyt-hetkessä jälleen mieleni sisällöksi. Ja kun olen Rakkauden kanavalla omassa mielessäni, Laajennan Sitä siihen, mitä milloinkin teen.

Siksi sanon mielessäni kymmeniä kertoja päivässä jotain sen tyyppistä, että: ”Pyhä Henki, kiitos että ohjaat, kiitos että autat, kiitos että opastat, kiitos että kannattelet. Kiitos, että käytät minua, kiitos että päätät kaiken, minä en edes tiedä, mitä minun piti päättää. Päätä Sinä.”

Tässäkään sanoilla ei ole merkitystä, vaan sisällöllä. Tarkoitan, että merkitystä on sillä, että itse teen omassa mielessäni jatkuvaa valintaa, jossa ilmaisen oman halukkuuteni olla Jumala-mielentilassa eli Rakkaudessa.

Tähän käytän itse apuvälineenä Pyhää Henkeä, eli Mieleni Viisasta osaa, joka voi olla tulkki tai opas kahden eri sisällön välillä mielessäni, joista toinen on pelkoa eli ristiriitaa ja toinen on Yhtä Jumalan Rakkauden kanssa. En edes pyri itse ymmärtämään sitä tai tekemään yhtään mitään yksin pienen peroona-minäni kanssa, vaan annan kaiken Pyhikselle sitä mukaa, kun se ilmenee. Teen siis Pyhiksen kanssa sen, minkä teen. Eikä se ole mitään ihmeellistä tai erikoista.

Tämä ei tarkoita, sitä, etteivätkö menneet kokemukset kipuineen saisi nousta pintaan, tai että pyrkisin olemaan vailla egoa tai käyttäytymään rakastavan näköisesti.

Itse koen, että Rakkaus nimenomaan pääsee laajenemaan mielessäni ja arkeni kokemuksissa sitä myötä, kun annan egon eli menneiden kokemusten kipeine tulkintoineen nousta tarkasteltavaksi oman elämäni kulissia vasten ja päästän niistä yhdessä Pyhän Hengen kanssa askel askeleelta. Aika usein tarvitsen myös ulkopuolista apua ja käyn keskusteluja oman mielenrauhan ohjaajani kanssa, joka auttaa minua siinä, mitä todella haluan. Löytää takaisin Vilpittömään Mieleeni eli Rauhaan.

Joskus läpikäymäni tunnetilat ovat kammottavan tuntuisia enkä ylipäätään käyttäydy mitenkään erityisen ”kivasti”, vaan juuri niin kuin kussakin tilanteessa itsestäni luonnolliselta ja mahdolliselta tuntuu. Aina se ei todellakaan miellytä kaikkia, ei edes itseäni. Silti ne tilanteet ja reagointini ovat suhteessa omiin kokemuksiini, omiin tulkintoihini ja omaan prosessiini, jossa halukkuuteni on pohjimmiltaan vapauttaa oma mieleni.

Eikä kukaan toinen lopulta edes voi arvostella minua, sillä puhuuko hän koskaan minusta? Eikö hänkin puhu vain omista kokemuksistaan, tulkinnoistaan ja oman mielensä sisällöstä, jonka hän sijoittaa nyt minuun, vaikka persoonallinen minäni on yhtä neutraali muoto kuin paperinpalasetkin. En minä hänen tulkintaansa tehnyt, hän sen teki ollessaan oman mielensä sisällössä ja heijastaessaan sen minuun. Se mitä hän valitsi mielensä sisällössä, ristiriitaa tai Rakkautta, sitä hän heijastaa minuunkin. Se ei lopulta ole minun asiani, koska se ei ole minun valintani. Voin valita vain oman mielentilani. 

Kun taas huomaan tuomitsevani itseäni, otan käyttöön armollisuuden itseäni kohtaan ja muistan, että vaikka itse huomaisin tippuneeni ristiriidan mielentilaan kuinka monta kertaa tai vaikka joku tippuisi omaansa ja tuomitsisi minut kuinka, olen silti Todellisuudessa sama Rakkaus kuin kaikki muutkin. En enempää, en vähempää.

Pelkoon pyllähtämisistäkään – omista tai toisten – ei tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Kun niin käy, sitten noustaan ylös. Se siitä.

Loppujen lopuksi Jumala on minulle siis alati laajeneva Tie Rauhaan ja Vapauteen omassa mielessäni. Se on tie Todelliseen Itseen eli Sisäisen Rakkauden elämistä todeksi, Jumala-yhteyden muuttumista arkiseksi kokemukseksi.

Jumala on minulle sisältö, ei muoto.

Tästä syystä eri ihmiset voivat olla omassa arjessaan syvässä Jumala-yhteydessä ja näyttää, pukeutua, äänestää, hoitaa ja parantaa itseään, syödä, työskennellä, harrastaa ja tienata täysin omalla tavallaan. Usein he myös kutsuvat Jumalaa keskenään aivan erilaisilla nimillä.

Jumala, Jumalan Rakkaus ja henkisyys tällä tavalla katsottuna ei siis koskaan ole muoto.

Se ei ole pukeutumistyyli, liikuntasuuntaus, ruokavalio, muotoon sidottu rituaali, rakennus, uskonto, esine, paranemiskeino, opinkappale tai tiettyyn muotoon lukittu yhteiskunnallinen mielipide. Se on sisältö mielentilassa, joka on Yhtä Jumalan eli Ajattoman, Muodottoman ja Muuttumattoman Rakkauden Mielensisällön kanssa.

Teki muodossa mitä tahansa, lopulta vain omalla mielensisällöllä on merkitystä.

FEMME SPIRITUELLE

PS. Tämä oli viimeinen postaukseni tältä erää. Avaan tällä sivulla sisäistä matkaani käytännön esimerkein ja jaan samalla Ihmeiden oppikurssin inspiroimia ajatuksia. Tervetuloa matkalle mielenvapauteen kanssani!

LÖYDÄ SISIMPÄSI VIISAUS JA VOIMA.
Haluatko syvemmän yhteyden Itseesi?

Liity sähköpostilistalleni ja saat ilmaisen mielenrauhan meditaation. Jatkossa saat tiedot tulevista tapahtumista sekä pääsyn kaikkiin maksuttomiin materiaaleihin (mm. kirjoitukset / videot / audiot), jotka saat suoraan sähköpostiisi.

Invalid email address
En jaa tietojasi ulkopuolisille. Voit poistua listalta helposti milloin tahansa.
Copyright © 2021 2021. All rights reserved.
Proudly powered by 2021. Theme 2021 made by FitWP.