Onko sinulle joskus käynyt niin, että olet ollut ihmissuhteessa, jonka jälkeen et ole aivan varma, oletko ollut ihmissuhteessa. Suhteesta on kyllä todistusaineistoa – kuitteja, valokuvia tai muita todisteita… Mutta et ole aivan varma, tunsiko toinen todella sinua. Tai sinä häntä.
Tunnetaso on ihmisyystaso. Tällaiset tuntemukset voivat johtua siitä, että suhteessa ei ole ehkä osattu kohdata ihan täysin tunnetasolla. Siis ihmisyystasolla. Olemme saattaneet kulkea erilaisia elämäntilanteita ikään kuin rinnakkain, mutta kohtaaminen on joiltakin osin puuttunut. Miten kohtaaminen otetaan paremmin käyttöön?
Tunne omat tunteesi. Aina ei huomaakaan, kuinka paljon käytämme aikaa siihen, että emme tuntisi jotakin tunnetta, jonka tuntemiseen menisi muutama sekunti. Sen sijaan blokkaamme tunteemme ja yritämme hukuttaa ne milloin mihinkin riippuvuuteen tai korvikkeeseen, kuten työhön, kiireeseen, syömiseen tai syömättömyyteen, suorittamiseen tai puheen pölinään. Kun huomaat käyttäytyväsi pakkomielteisesti, kysy itseltäsi: miltä minusta todella nyt tuntuu? Onko jotain, mitä yritän vältellä? Mikä tunne se on?
Jätä syyttely. Syytöksen tie ei koskaan vie mihinkään. Se on tie, jota molempien on päätettävä olla kulkematta. Keskustelu ei voi alkaa ennen kuin syyttely lakkaa, koska keskustelua ei voi käydä ilman luottamusta. Syyttely kertoo siitä, että osapuolet eivät ota vastuuta omista tunteistaan. Miten tunnekohtaaminen voisikaan siinä tilanteessa tapahtua?
Jätä välttely. Välttely on ikään kuin hiljaista syyttelyä. Välttelijä ei kohtaa, hän vetäytyy ja pakenee. Hän siis syyttää toista hiljaa mielessään eikä usko siihen, että toinen olisi hänen luottamuksensa arvoinen. Välttely on yhtä haitallista kuin syyttely, vain hiljaisempaa.
Ilmaise omat tunteesi ja tarpeesi. Kun omista tunteista alkaa olla perillä, on aika ilmaista ne. Ei kertaluontoisesti, vaan jatkuvasti. Jos sinulla on kielteisiä tunteita, tunnista se, tunnustele miltä tunne tuntuu kehossasi ja mieti, mitä tarvitsit siinä tilanteessa. Tämä on asia, jonka voit ilmaista myös toiselle. Esimerkiksi näin: Minua suututtaa xx. Tarvitsen sitä, että minua kuunnellaan/arvostetaan/huomioidaan/jotain muuta. On rehellistä tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa ja tarpeensa. Se vaatii sen, että niitä kysyy itseltään ja kertoo löydöksensä toiselle.
Vastaanota toisen tunteet ja tarpeet. Anna toisen tehdä samoin. Älä yritä tukahduttaa hänen puhettaan siksi, ettet itse tuntisi syyllisyyttä, menettämisen pelkoa, vihaa tai mitä nyt tilanteessa tunnetkaan. Tunnista jälleen, mitä itse tunnet, se on vastuun ottamista omista tunteistasi. Anna toisen puhua rauhassa ja kerro sen jälkeen omista tunteistasi. Mitä enemmän keskustelua käydään haavoittuvuuden kautta – siis sen kautta, että puhutaan siitä, mikä pelottaa vaikka se pelottaisikin – sen syvempi luottamus, kohtaaminen, yhteys ja rakkaus on tilanteessa mahdollista luoda.
Siinä se. Nauti suhteesta, joka perustuu luottamukseen ja todelliseen kohtaamiseen. Ja muista kertoa ilostasi ja kiitollisuudestasi toiselle niin usein kuin mahdollista!
***
Tässä blogissa jaan ajatuksiani ja vinkkejäni hyvinvoivasta työstä ja elämästä joka tiistai.
***
