[ois skin=”Pop-in”]Tunnistatko, kuinka oma ujoutesi puhuu? Minulla se puhuu esimerkiksi näin:
“No kyllä minä hänet siellä huomasin, mutten nyt mennyt sitten juttelemaan, kun aikaakin oli siinä niin vähän.”
“Kyllähän minä olisin häneen halunnut ottaa yhteyttä, mutta ajattelin, että pitäisi minua ihan hulluna ja jätin sitten rauhaan.”
“Enhän minä nyt sillä lailla viitsi ulos tulla tällaisen asian kanssa ja alkaa sen kummemmin näitä asioita toitottamaan, parempi vaan kun antaa muiden hoitaa tällaiset hommat.”
Hienoja selityksiä ja upeaa harhautustaktiikan käyttöä. Tosiasiassa kiire ja kohteliaisuus estelevät meitä elämän tärkeissä asioissa kovin harvoin.
Todellinen syy elämättä jättämiselle on usein ujous. Ujous ja tarkemmin sanottuna se, ettemme halua mieltää itseämme ujoiksi, vaan annamme muita selityksiä sille, miksi annamme elämän ja sen tilaisuuksien lipua ohitsemme ja valua sormiemme läpi ilman, että tartumme tiukasti kiinni.
Luin jossakin kohtaa psykiatri Juhani Mattilan loistavan kirjan Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Sen myötä uskalsin itsekin katsoa omaa painajastani peiliin.
Siis sitä, että olen ujo ja sitä, että olen antanut sen vaikuttaa valintoihini ja estää minua tavoittelemasta asioita, joita sydämessäni haluan – enemmän kuin haluaisin myöntää. Sitä, että olen hävennyt omaa ujouttani sen sijaan, että olisin osannut arvostanut sitä yhtenä luonnollisena osana ihmisyyteni paketissa.
Tutkimusmatkani myötä ymmärsin, että ujous voi itse asiassa vaikuttaa ihmissuhteisiin äärimmäisen myönteisellä tavalla, sillä sen alla sijaitsevat todellinen herkkyys ja haavoittuvuus.
Herkkyys ja haavoittuvuus taas ovat juuri niitä asioita, jotka meidän tulisi jakaa toistemme kanssa. Siis jos haluamme läheisen ihmissuhteen, joka perustuu totuudelle ja aitoudelle. Jos haluamme olla aitoja ylipäätään ja tutustua itsemme ihmisenä, joka olemme.
Ujous on siis yhdenlainen ovi totuuteen. Kun uskallamme olla rehellisiä siinä, mikä meitä oikeasti ujostuttaa, mikä tuntuu vaikealta ja voimattomalta, pääsemme lähemmäs todellista minäämme.
Voimme hyväksyä sen, mitä vielä hetki sitten häpesimme ja jakaa toisten kanssa ne osat itsessämme, jotka ovat aitoja ja todellisia.
Ja kas kummaa. Ujouden niskalenkki meistä heikkenee, koska hyväksymme itsemme kaikkine ujouksinemme. Ihmissuhteemme ovat aidompia ja läheisempiä ja voimme valita elämässämme tietoisemmin asioita, jotka koemme tavoittelemisen arvoiseksi – ilman selityksiä ja harhautuksia.
Miten käännät ujoutesi palvelemaan sinua
Tunnista. Ujous ja häpeä ovat läheisiä ystäviä. Molempiin liittyy sama piirre: niitä ei mielellään tuntisi. Emme pysty pakenemaan mitään, mitä sisällämme on. Niinpä omaa ujoutta on hyvä alkaa tunnistamaan: tässä kohtaa minua alkaa ujostuttaa.
Harjoittele. Joskus ujoutemme sanelee valintojamme turhan paljon. Mitään hyötyä ei ole siitä, että ihminen on liian rohkea ja ylittää omat rajansa. Toisaalta jos huomaat, että ujouden muuri estää ihmissuhteitasi, kokeile tietoisesti astua esteen yli. Onko se niin kauheaa kuin kuvittelet?
Jaa. Ujous on ihmisessä yleensä todella söpöä. Se kertoo tunneherkkyydestä, joka on hieno piirre. Ujous on myös asia, jonka jakamalla paljastat itsestäsi jotain todellista. Niille ihmisille, jotka haluat pitää elämässäsi ja joiden kanssa haluat luoda syvällisen yhteyden, on omaa ujouttaan siis hyvä jakaa. Juuri ujous voi ohjata meitä aitoon yhteyteen toistemme kanssa.
***
PS. E-kirjani Yhteydessä – Elä sielukasta arkea auttaa sinua siinä, mitä otsikko lupaa: Luomaan syvän yhteyden itseesi ja nauttimaan sen hedelmistä omassa arjessa. Saat omasi nyt verkkokaupasta. Suosittelen!
