Kaikkein pimeintä on juuri ennen auringonnousua.
Sielun pimeä yö voi näkyä monella tapaa. Yhteiskunnallisesti kaikki toivo näyttää olevan mennyttä, koska oma mielenmaailma on toivoton ja se heijastetaan itsen ulkopuolelle. Sisäisesti on kyse siitä, että ihminen joutuu kohtaamaan oman mielenmaisemansa varjoja.
Kun sielun pimeä yö on meneillään elämässäsi, näet oman egosi, naamiosi, suojasi, epärakentavat ja tuskaa tuottavat toimintapasi ja itseäsi koskevat kipeät tulkinnat yhä sakeampina kerroksina. Kohtaat häpeääsi, syyllisyyttääsi, vihaasi, suruasi kerroksina, joista ei tahdo tulla loppua.
Ulkomaailma heijastaa sitä kaikkea sinulle takaisin. Kohtaat ihmisiä, jotka osuvat sokeisiin kohtiisi, herkkiin paikkoihisi ja tökkivät sinua suuntaan, jossa vapautus tulee vain ja ainoastaan itsehyväksynnän ja myötätunnon kautta.
Sieluun pimeään yöhön kuuluu myös valtava määrä häpeää. Kun ihminen kantaa häpeää, hänen yhteytensä on moneen suuntaan katki. Hän häpeää itseään, sitä että yrittää toimia sydämestään ja sitä, ettei pysty toimimaan sydämestään. Hän ei halua tulla nähdyksi, koska kokee, ettei kelpaisi kuitenkaan sellaisenaan. Hän on kadottanut tämän osan itsestään, eikä edes tiedä mitä se ”sellaisenaan” on. Hän ei uskalla katsoa edes itseään, koska hän pelkää ja oikeastaan myös tietää, ettei kelpaa edes itselleen.
Niinpä hän piiloutuu luolaansa, siihen pimeään, koska siellä hän ei erotu seinästä vaan saa näennäisen rauhan.
Tähän vaiheeseen liittyy paljon itseinhoa, itsevihaa ja tuskallista tiedostamista kaikesta siitä, mikä itsessä vielä on rakkaudetonta.
Toisaalta tämä vaihe on nopean kasvun aikaa, etenkin jos sen käyttää hyväkseen ja tekee varjotyötä tietoisesti ja ohjatusti, vapauttaa kaikkea sitä itseen kohdistuvaa tuomiota, antaa sen nousta pintaan ja päästää irti.
Rakkaus ei aina tee työtään ruusujen muodossa. Piikit ovat ruusua yhtä paljon kuin kukkakin.
Jos olet sielun pimeässä yössä, mitä tehdä?
Älä pelkää. Jokainen käy tämän vaiheen elämässään jollakin tasolla läpi, vieläpä monta kertaa. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi ja omaksi itsekseen vapautumiseksi.
Anna peilien puhua. Älä pakene liikaa viestejä, joita ympäristö sinulle antaa. Kuuntele, mikä osuu sinuun. Reaktiosi kertoo siitä, mitä todella ajattelet itsestäsi. Sen minkä huomaa, voi myös muuntaa. Etsi ymmärrystä ja myötätuntoa itseäsi kohtaan, silti omat varjopuolesi tunnistaen ja omistaen.
Ota vastaan apua. Synnytyksestä ei selviä ilman kätilöä tai doulaa. Sielun pimeä yö on pohjimmiltaan uudelleensyntymistä. Ota apua vastaan, niin sisäiseltä viisaudeltasi kuin ulkopuolisilta auttajilta. Sinun ei tarvitse kulkea pimeydessä yksin.
Anteeksianto. Anteeksianto ja kiitollisuus ovat kaksi elämän perustavanlaatuisinta supervoimaa. Sielun pimeässä yössä tarvitset molempia. Anteeksianto itsellesi auttaa sinut aamuun.
– Jenni
