Kun ihminen on ankara, hän ei yleensä huomaa sitä itse. Miksi?
Kova synnyttää kovaa. Ihminen ei koskaan suhtaudu itseensä tai muihin ihmisiin muuten kuin tavalla, jolla häntä on kohdeltu niin ensin. Ankaruus syntyy siis ankarissa olosuhteissa.
Pehmeä sulattaa kovan. Ankaruus ei sula pois tuomitsemalla tai sättimällä. Se sulaa pois tiedostamalla ja pyrkimällä katsomaan tilannetta uudelleen lempeyden silmin. Mitä hyväksyvämmin ja myötätuntoisemmin voimme suhtautua niihin kohtiin, joissa ennen oli ankaruutta, sen enemmän siellä on mahdollista sijaita vapautta.
Pehmeä lisää pehmeää. Kun opimme lempeyttä itseämme kohtaan, osaamme luonnostaan kohdella muita ihmisiä ja tilanteita hyväksynnällä ja ymmärryksellä. Ankaruus voi olla vastustusta ja sen lieventyminen voi sulavoittaa elämistämme ja olemistamme. Mitä useammin osaamme olla kovan sijasta pehmeä sitä enemmän tulemme rakentaneeksi lempeyden kulttuurille mahdollisuuksia kasvaa.
***
Ajatuksia hyvinvoivasta työstä ja elämästä joka tiistai.
***