Voimme joka hetki valita pelon tai rakkauden. Mitä tämä periaate voisi olla suhteessa toiseen ihmiseen? No vaikka mitä, tässä on muutama ehdotus.
Kuuntele. Yksi kauneimmista lahjoista on kyky kuunnella. Se ei ole pelkästään sitä, että antaa toiselle tilaa puhua. Se on myös erottelukykyä sen suhteen, milloin toinen ihminen puhuu ihmisiä tai itseään vastaan (eli valitsee pelon) ja milloin puolesta (eli valitsee rakkauden). Pelko pienentää, supistaa ja kaventaa tilaa ja mahdollisuuksia, rakkaus toimii päinvastoin.
Älä tuomitse. Kyky kuunnella vaatii siis tunnetaitoja, niihin luottamista ja valintaa siitä, mitä totuutta toiselle validoimme. Tämä voi olla hankalaa, koska meillä kaikilla on omat pelkomme, esteemme, rajoituksemme ja haavamme. Siksi se, mikä jollekin toiselle on viatonta ja totta voi saada omissa sisäisissä silmissämme lieskat syttymään. Tuomitseminen on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta tuskin koskaan tarpeellista.
Pitele tilaa toisen totuudelle. Voit tukea rakkautta olemalla hyväksyvä sille, mikä toisen ihmisen totuus on kullakin hetkellä. Älä pane häntä valitsemaan sen välillä, että ilmaiseeko hän totuutensa vai tuleeko hän hyväksytyksi. Meidän kaikkien tehtävänä on kantaa vain omat taakkamme, joten vastuun kantaminen toisen ihmisen tunteista, totuudesta tai valinnoista ei vain yksinkertaisesti ole meidän asiamme.
Luota, että ratkaisu on jo olemassa. Ihmiset ovat viisaita. Toiset ihmiset eivät valitse sitä, mitä itse valitsisit, etkä sinä ole toinen ihminen, joka valintaa on tekemässä, joten miksi käyttäisit aikaa tuomion tekemiseen toisen ihmisen valinnasta tai totuudesta? Emme voi ratkoa asioita muiden ihmisten puolesta, mutta voimme luottaa siihen, että oli kyseessä asia kuin asia, se ratkeaa aina jollakin tavalla. Meidän tehtävämme on oikeastaan olla vain kanssakulkijana toinen toisillemme, kun erilaiset tilanteet avautuvat meille pala palalta.
PS. Liityin Instagramiin nimellä jenniarbelius.fi. Tule mukaan!
