[ois skin=”Pop-in”]Minulla on ollut lapsesta saakka sellainen olo, että täällä tehdään jotain väärällä tavalla. Että ihmiset ovat kuin norsuja posliinikaupassa, rynnivät menemään välittämättä siitä, millaisia asioita jää jalkoihin.
Yksi näistä jalkoihin jäävistä asioista on mielestäni feminiinisyys ja sen pyhät ominaisuudet. Aivan kuin ihmisten olisi vaikeaa tunnistaa ja sallia itsessään herkkyys, hellyys, myötätunto ja aidot tunteet. Ihan kuin juoksisimme karkuun ominaisuuksia, joita emme kuitenkaan voi paeta, koska ne ovat jo sisällämme.
Jokainen ihminen syntyy maailmaan sydän auki. Koska ihmiset ympärillä ovat ehtineet jo saada jos jonkinlaisia taisteluhaavaa elämässään, on heidän kykynsä rakastaa heikompi. Tällöin heidän suojansa ja haarniskansa alkavat tökkiä kovilla kulmillaan avointa sydäntämme – ja alamme muodostaa vastauksena omia suojia, haarniskoja ja selviytymiskeinoja. Tätä kutsutaan sosiaalistumisprosessiksi (vaikka epäsosiaalistumisprosessi voisi olla rehellisempi ilmaus).
Jos jatkamme elämäämme ilman, että alamme tietoisesti availla tunteitamme ja riisua haarniskojamme, kokemuksemme elämästä kapenee. Tuntuu helpommin, että olemme hukassa, epätoivoisia, umpikujassa.
Seisomme jollakin tapaa itsemme ulkopuolella, kunnes päätämme alkaa avata sydäntämme jälleen. Silloin joudumme kohtaamaan uudestaan ne kokemukset ja tunteet, joihin aikoinaan kolhimme itsemme. Se tietää usein hetkellistä itkua ja hampaiden kiristelyä, sillä meidän on annettava itsemme tuntea ne tunteet, jotka kauan sitten piilotimme.
Samaan aikaan saamme lahjaksi kyvyn tuntea.
Tuntea tunteemme, itsemme ja elämämme. Saamme tunnekanavamme auki niin, että elämä mahtuu sinne sisään.
Tiedämme, kuka olemme, mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa. Osaamme sanoa ei ja osaamme sanoa kyllä.
Voimme luoda koko loppuelämämme niin, että se vastaa sisällämme olevaa rakkautta, emmekä ole pelkojemme, epävarmuuksiemme, epäilyjemme ja oman häpeämme vankeja.
Kykenemme kommunikoimaan toisille ihmisille omaa todellisuuttamme ja luomaan suhteita, jotka perustuvat aitouteen. Kukaan ei voi tulla toisen rakastamaksi, jos hän ei paljasta sitä, kuka hän todella on. Siksi tunteiden taso ja sen kommunikoiminen myös muille on niin tolkuttoman tärkeää.
Miten tunteiden kanssa sitten ollaan?
Tunne. Tunteet liittyvät siihen, mitä olemme kokeneet ja miten näistä lähtökohdista tulkitsemme elämämme tilanteet. Tunteiden taso on kehon taso ja se on aina totta tässä ja nyt. Siksi tunteiden tuntemiseen tarvitaan tekniikka, laskeutuminen päästä omaan kehoon.
Ilmaise tunne. Joskus tunneavoimuus sekoitetaan kiukutteluun, draamaan, äkkinäiseen vetäytymiseen tai siihen, että kaadetaan oma likasanko toisen ihmisen niskaan, mitään säästelemättä. Tämä ei ole tunneavoimuutta, vaan merkki siitä, että oma kyky ilmaista tunteita ei ole vielä rakentavalla tasolla.
Tiedä tarpeesi. Harva ihminen tietää tunteiden liittyvän omiin tarpeisiin. Kun tämän oivalluksen tekee ja oppii kuuntelemaan tarpeita tunteiden alla, voi alkaa täyttää omia tarpeitaan ja huolehtia itsestään aivan toisella tavalla kuin koskaan aikaisemmin.
Kommunikoi. Kun tiedämme sekä tunteemme että tarpeemme, selviämme tilanteesta kuin tilanteesta. Konfliktien käsittelytaito paranee. Emme tarvitse suojia, vaan voimme lähentyä ihmisten, kokemusten, itsemme ja elämän kanssa, koska olemme kartalla siitä, mitä meissä itsessämme tapahtuu ja miksi. Näin voimme myös jakaa omaa todellisuuttamme toisille ja tulla rakastetuksi ihmisenä, joka todella olemme.
– Jenni
Haluatko kokea tämän kaiken? Oppia kaikki edellä luetellut neljä kohtaa perusteellisesti niin, että voit käyttää taitoja koko loppuelämäsi ajan?
TERVETULOA VERKKOKURSSILLE Tunne tunteesi – Tunne eläväsi. Tie luontevaan tunne-elämään ja rakentavaan kommunikaatioon. Kurssi kestää 4 viikkoa ja alkaa 1.2.2016. Elä vuosi 2016 täysillä!
Lue lisää ja tule mukaan! http://www.tunnetunteesi.com/
