Jenni Arbelius

TARINANI

Minussa on aina ollut vahva halu elää ja ottaa selvää. En ole koskaan ollut rämäpäinen, meluisa tai äänekäs, vaan ennemminkin intensiivinen, perehtyvä, luovuttamaton ja rohkea kokeilemaan uutta. Olen aina kuunnellut sydämeni johdatusta mieluummin kuin muiden mielipiteitä.

Tunnistin jo lapsena, että tässä maailmassa on syvempi taso, rakkauden, vilpittömyyden ja totuuden maailma, jossa on mahdollista elää. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä epäselvemmäksi reitti sinne kävi. Missä se onni on? Miten sen löytää?

Etsin sitä erilaisista paikoista. Olisiko se tämän maailman menestyksessä, julkisuudessa, ulkonäössä tai esillä olemisessa? Tein parikymppisenä mallin töitä ja piipahdin vuoden 2001 Suomen Neitona julkisuudessakin.

Ei, onnellisuus ei ollut siellä.

Voisiko se sitten olla ulkomailla? Mitä jos asuisin ulkomailla, vaihtaisin maisemaa, loisin itseni uudelleen, matkustaisin kauas, tutustuisin aivan uusiin ihmisiin. Ehkä he olisivat minulle oikeita, mitä jos olisinkin aivan uusi?

Ei. Rauha ei löytynyt Dublinista, Floridasta, Washington D.C.:stä eikä Berliinistä. Rakastan matkustelua, mutta uudet maisemat eivät olleet vastaus kysymykseeni. Missä se hyvä olo oikein on?

Heimo (40×40 cm), 2016.

Tulisiko rauha ja varmuus opiskelusta, tiedosta. Koittaisiko onnellisuuden aika sitten, kun olisin lukenut tuhansia ja taas tuhansia kirjoja? Filosofian maisteriksi opiskelu oli vain alkusoittoa tällä matkalla. Perehdyin yhä syvemmin ja syvemmin erilaisiin viisausperinteisiin, opiskelin erilaisia terapioita ja hoitomuotoja vuositolkulla, etsien aina todempaa ja todempaa totuutta. Sen on oltava jossain!

Mutta ei. Vaikka valitsen edelleen mieluummin uppoutua hyvään kirjaan kuin monen muuhun asiaan, vastaus ei ollut kirjoissa. Todellinen tyydytys, rauha ja varmuus eivät löytyneet  lukemalla.

Olisiko onnellisuus taiteissa tai musiikissa? Sanotaan, että jokaisessa taideteoksessa on “glimpse of God”, välähdys Jumalasta. Löytäisinkö rauhan nauttimalla taiteesta? Olisiko se keikoilla, festareilla, biiseissä tai levyillä? Olisiko se taidemuseoissa, näyttelyissä, luovissa menetelmissä tai maalaamisessa?

Ei. Nautin taiteesta ja sen tekemisestä. Oma mielenrauhani ei kuitenkaan ollut riippuvainen niistä.

Olisiko se sitten ystävissä ja ihmissuhteissa, siinä että ympäröisin itseni ihmisillä? Ihmisillä, jotka tuntuvat omalta heimolta, entä mitä jos sulkisin jotkut ihmiset elämästäni kokonaan pois? 

Kuva: Tuomas Sinkkonen & Studio 1851.

Ei. Toiset ihmiset eivät olleet vastaus. Ei lähellä, ei kaukana.

Entä keho? Mitä jos rääkkäisin itseäni, olisin syömättä tai liikkuisin ankarasti. Tai jos hellisin kehoani, opettelisin nauttimaan, tai mitä jos söisinkin gluteenittomasti, maidottomasti, lihattomasti, sokerittomasti, kofeiinittomasti, alkoholittomasti ja söisin runsaasti superfoodeja?

Vai voisiko onnellisuus olla yksinomaan henkisyydessä tai erilaisissa terapeuttisissa menetelmissä? Mitä jos parantuisin, kuorisin persoonani kuoria kuin sipulia, tulisin lopulta ehyeksi? Olisiko vastaus meditaatiossa, tunnetyöskentelyssä, kehoterapiassa, tantrassa, tuhansia vuosia vanhoissa viisausperinteissä tai alkuperäiskansojen maailmankatsomuksessa? Tietäisivätkö vastauksen kysymykseeni tietäjät maailmalla, kuuluisat henkiparantajat, näkijät, oppaat tai shamaanit?

Mitä jos tekisin kaiken oikein, puhuisin, söisin ja ajattelisin oikein, aivan kuten viisaat tai asiantuntijat käskevät, olisiko onneni siellä?

Terapeuttiset menetelmät helpottivat, paljonkin. Mutta ei, lopullinen vastaus ei ollut sielläkään.

Minä ja maailmankaikkeus (2017).

Olisiko se sitten siinä, että tekisin työni oikein hyvin? Panisin kaiken oppimani käytäntöön?  Mitä jos kerta kaikkiaan tekisin joka ikistä intohimo-ammattiani, vieläpä jokaista yhtä aikaa? Entä jos osoittaisin itselleni, että kun ihminen vain löytää intohimonsa, niin siellä, siellä se voitto vihdoin on?

Ei, siellä oli vain loppuunpalaminen. Voittoa ei näkynyt, eikä Viljoakaan.

Omalla polullani yksi kirja on kyllä auttanut minua voimallisemmin kuin muut. Ihmeiden oppikurssi tuntui heti ensilukemalta kodilta. ”Tämä on totta”, ajattelin, kun luin kirjan ensimmäistä kertaa. Löysin filosofisen viitekehyksen elämälleni. Ja vaikka kirjan ei tarvitse kulkea kanssani ikuisesti, sillä sen sen idea ei ole lukittaa mieltä, vaan päin vastoin vapauttaa mieli, en kuitenkaan kieltäydy avusta, jota kirjan tekstit ja päivittäiset harjoitukset minulle edelleen antavat. Eikä meditaatiosta, tunne- ja tietoisuustaidoista, opinnoista, kyvystä hiljentyä, maalaamisesta, taiteen ja luovuuden ilosta, matkustelusta, elämänkokemuksesta tai työkokemuksesta haittaa ole, päin vastoin. Osa tielleni osuneista asioista olivat tärkeitä etappeja ja auttoivat avartamaan mieltäni. Osa jäi elämääni ja teen niitä edelleen, itselleni iloksi.

Maalauksia kesällä 2019.

Se mitä yritän sanoa on, että sinnikkäänä ihmisenä minulle otti vain koville ymmärtää, että onnellisuus ei todellakaan ole ulkopuolellani. Sitä ei voi antaa minulle kukaan eikä mikään itseni ulkopuolella. Ei, vaikka kuinka järjestelisin ulkoisia olosuhteitani.

Kotini on sisimmässäni, ja voin kuunnella sitä pysähtymällä kuuntelemaan itseäni, kyseenalaistamalla omat ajatukseni ja olemalla halukas valitsemaan mieleeni rauhan. Sitä mukaa, kun valitsen sisimmässäni rauhan, vilpittömyyden, vapauden ja armollisuuden itseäni kohtaan kussakin nyt-hetkessä, myös ulkoinen järjestyy vastaamaan sisäistä tilaani. Mutta ei koskaan toisin päin, ei ainakaan pysyvästi, eikä hyvältä tuntuen.

Vasta kun todella antauduin sille, että en tiedä mitään, löysin syvän hyväksynnän siihen, että valittavissani on karkeasti ottaen kaksi keskenään vastakkaista mielentilaa. Pelon mielentila, joka käskee etsimään, mutta jota kuuntelemalla en koskaan löydä perille. Ja rauhan mielentila, jossa kaikki tarvitsemani on jo tässä. Joka opastaa, ohjaa ja auttaa, koko ajan.

Tämä oli viisaus, jota olin aina etsinyt. Se oli tieto, joka minulla oli jo syntyessäni – kuten meillä kaikilla. Lopulta löysin reitin sisimpääni. Kyse ei ole kaiken kerralla selvittävästä ihmeratkaisusta, vaan päivittäisestä valinnasta, jota saan askel askeleelta, lempeydessä itseäni kohtaan tehdä. Voin kuunnella joko pientä pelon minääni tai todellista Itseäni, Minää isolla kirjaimella kirjoitettuna, sitä osaa Minussa, joka on ikuinen, rauhassa, muuttumaton. Toinen johtaa mielenrauhaan, toinen ei-minnekään.

Tällä hetkellä olen antoisammalla matkalla itseni kanssa kuin koskaan aiemmin. Tätä matkaa käyn itseni ja Itseni välillä, sisimmässäni. Siellä voin löytää rauhan, viisauden, kauneuden, rakkauden, rikkauden, viattomuuden ja vilpittömyyden. Rauhan mielentilan, jonka on mahdollista olla läsnä aivan kaikessa, mitä teen. Sillä, mitä teen, ei ole enää väliä.

Merkitystä on ainoastaan sisällöllä, joka täyttää mieleni. Voin ottaa rauhan mielentilan mukaan jokaiseen elämäni muotoon, kaikkiin tilanteisiin ja hakea sen joka kerta samasta paikasta: Sisimmästäni.

Valinnan teen mielessäni.

Yksityiskohta teoksesta Lake Tahoe (2017).

Kyse ei ole siitä, että olisin tai haluaisin olla koko ajan rauhallinen. Ei. Tunnen valtavan määrän tunteita ja käyttäydyn niin kuin omilta kokemuksiltani ja peloiltani pystyn. Armoa on sen hyväksyminen. Mielessäni voin valita hyväksynnän silloinkin, kun tunnen pahalta tuntuvia tunteita tai vaikutan kokevani tai käyttäytyväni toisin, kuin ankara minäni minulta toivoisi, odottaisi tai vaatisi.

Tässä ikuisessa ja ajattomassa mielentilassa, joka on alati valittavissani ja läsnä, myrskyissäkin, on kyse armosta, armeliaisuudesta, anteeksiannosta, hyväksynnästä, ilosta, rakkaudesta, kiitollisuudesta, viattomuudesta, vilpittömyydestä, luottamuksesta, varmuudesta ja runsaudesta.

Siitä, että olen itseni ystävä aina ja kaikkialla.

Sitä matkaa kuljen pala palalta, jokaisessa nyt-hetkessä, valiten mieleni sisällön uudelleen ja uudelleen, palaten sisimpäni rauhaan.

Ja se on mahdollista kaikille.

Jos haluat, että kuljen rinnallasi ja autan sinua vahvistamaan ystävyyttäsi oman sisäisyytesi ja todellisen Minäsi kanssa, teen niin mielelläni.

Lämpimästi tervetuloa palveluitteni pariin!

Jenni Arbelius, Mielenrauhan ohjaaja, Vedic Art -opettaja, FM

Taidetta ja mielenrauhaa

PS. Tutustu myös Podcastiini Kaksin katsottu, joka ilmestyy joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Löydät sen Spotifysta ja SoundCloudista.

PPS. Säköpostilistalaisena kuulet tulevista ryhmistä, tapahtumista ja kaikesta muustakin ajankohtaisesta. En jaa tietojasi ulkopuolisille. Voit poistua listalta helposti milloin tahansa. Rekisteriseloste.

Tule mukaan listalle!
Saat samalla stressiä eheyttävän meditaation kuunneltavaksesi.

 

SEURAA SOMESSA:

Instagram: jenni.arbelius
Facebook: jenniarbelius.fi

YouTube: Jenni Arbelius
LinkedIn: Jenni Arbelius
Podcast: Kaksin katsottu -podcast Spotifyssä

 

 

 

TUTUSTU MEDIASSA:

Ohjaako työtäsi pelko vai rakkaus? 

Yrittäjyys on henkinen matka. 

Viva-lehti 12/2014: Viva

 

E-KIRJA: OMAÄÄNISEN KIRJOITTAMISEN OPAS

Onko mielessäsi jo pitkään pyörinyt, että haluaisit kirjoittaa kirjan, perustaa blogin tai alkaa kirjoittaa pöytälaatikkoon omia tekstejä?

Vai haluaisitko vain ilmaista itseäsi aidosti ja todella sanoa ääneen sen, mitä tarkoitat?

Tutustu e-kirjaani Sielukkaan kirjoittamisen opas verkkokaupassani.

Hinta: 24 euroa. Verkkokaupasta tästä.

TAIDE JA TAIDEGALLERIA

The King (2019)

Katso kuvia maalaamistani töistä täällä.

 

 

 

 

JOURNALISMI & JUTTUJA LUETTAVAKSI:

Lue kirjoittamiani juttuja täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TILAATKO UUTISKIRJEEN?

Parhaiten pysyt mukana menossa, kun liityt sähköpostilistalleni. Saat samalla itsellesi maksuttoman, stressiä eheyttävän meditaation.

Lähetän meiliä silloin tällöin. Rekisteriseloste.

Tule mukaan listalle!
Saat samalla stressiä eheyttävän meditaation kuunneltavaksesi.

 

 

Copyright © 2019 2019. All rights reserved.
Proudly powered by 2019. Theme 2019 made by FitWP.