Juttu on julkaistu alunperin Minä Olen -lehdessä 5/2016. Teksti: Jenni Arbelius Kuva: Pixabay
Miksi herkät ihmiset vaikuttavat joskus mielensäpahoittajilta, jotka loukkaantuvat tai suuttuvat aivan kaikesta? Koska he todella paitsi tuntevat myös havaitsevat tarkemmin ympäristöään. Onko siis ihme, että he ovat myös herkempiä huomaamaan epäkohtia ja reagoimaan niihin?
Viha syntyy usein suhteessa johonkin epäkohtaan. Se on yksi tärkeimmistä tunteistamme, joka auttaa meitä selviytymään, olemaan onnellinen, kunnioittamaan itseämme ja toisia ihmisiä sekä järjestämään yhteiskuntamme mahdollisimman oikeudenmukaiseksi. Kaikki yhteiskunnalliset mullistukset, kuten orjuuden lopettaminen, tasa-arvotaistot ja vaikkapa eläinoikeuksiin ja luonnonsuojeluun liittyvät yhteiskunnalliset muutokset ovat tarvinneet aimo annoksen vihan sytykettä johtaakseen tulokseen.
Miksi herkkää suututtaa?
Elämä ilman vihaa on flegmaattista. Elämä tukahdetun vihan kanssa on tuskallista.
Ketään ei varmaankaan yllätä se, että viha on yksi vaikeimmista tunteistamme. Se on monella tapaa sosiaalinen ja yhteiskunnallinen tabu.
Herkät ihmiset tunnistavat vaistomaisesti myös sen, että viha on usein epätoivottu tunne, ja että kiltteys on toivottavampaa. Myös herkkyyteen liittyvät arvostuksen ja ymmärryksen puutteet – eli juuri se, että herkkä ihminen saa usein kuulla olevansa liian herkkä – saa herkän ihmisen helposti tukahduttamaan oman vihansa. Ja sillä on seurauksensa.
Tavallisesti puhtaan tunteen kesto ihmisellä on muutama sekunti. Tunne tulee, se kulkee kehon läpi ja menee menojaan, ikään kuin haihtuu ilmaan. Elämä tunteiden kanssa on tavallaan siis äärettömän helppoa, vähän hengityksen kaltaista.
Ongelma tunteiden kanssa liittyy yleensä juuri niiden tukahduttamiseen. Tulee tunne, jonka tietoinen tai tiedostamaton mielemme torjuu. Tunne ei siis pääsekään nousemaan tietoisuuteen, eikä kulkemaan kehon läpi. Se jää jumiin kehoon, jossa esimerkiksi lihakset varastoivat tukahdetun tunteen muistoineen. Näitä tukahdettuja tunteita vapauttaa kehon lihasmuistista muun muassa Rosen-menetelmä.
Tukahdetun vihan merkit
Tukahduttu viha voi näyttää merkkejä esimerkiksi tapana narskutella hampaita öisin. Tällöin elämässä on ehkä pitänyt mennä eteenpäin hammasta purren, eikä todellisille tunteille ole jäänyt tilaa. Muita tukahdetusta vihasta kertovia kehollisia oireita voivat olla päänsäryt, suolistovaivat ja kehon lihasten jäykkyydet. Ihminen voi kulkea pitkäänkin tiedostamatta kantavansa tukahdetettua vihaa.
Itseltä kielletty viha saattaa näkyä myös juoruiluna ja pahan puhumisena, ronskina puheena ja kiroiluna sekä ylenpalttisena valittamisena. Jos valittaminen on mittavaa ja sen kohteena ovat muut ihmiset, jotka tuntuvat tekevän kaiken väärin, voi olla hedelmällistä alkaa tutkia suhdetta omaan vihaansa ja tunteisiin ylipäätään.
Jossain kohtaa voi jopa käydä niin, että ympäristö alkaa reagoida toisen ihmisen tukahdutettuun vihaan, sillä ihminen itse ikään kuin antaa sen herkempiensä kannettavaksi.
Tällöin alas painettu viha saattaa näkyä vaikkapa tapana myöhästellä jatkuvasti, unohdella muille tärkeitä asioita ja käyttäytymällä tavoilla, jotka saavat toiset ihmiset raivostumaan. Tällöin ihminen voi ikään kuin alitajuisesti hakea muilta ihmisiltä vihaista reaktiota ja saada näin edes jotain kontaktia vihaan, koska oma kyky tuntea ja ilmaista suuttumusta on itsellä hyvin etäällä.
Vältä katkeruus ja masennus
Viha on tunne, joka tukahdutettuna saa suupielet kääntymään alaspäin ja aiheuttaa katkeruutta, pahansuopuutta, kateutta ja kaunaa. Ne kaikki ovat tunteita, joiden kantaminen omassa kehossa käy todella raskaaksi sekä mielelle, keholle että terveydelle ylipäätään.
Pahimmillaan viha voi kääntyä kohti itseä ja aiheuttaa vakavaa masennusta. Muita ihmisiä kohti kääntyessään pitkään pidätelty viha voi aiheuttaa väkivaltaa.
Tosiasiassa viha on elämänvoimaa samaan tapaan kuin rakkauskin. Se on puhdistava, oikaiseva, totuudellinen tunne, jossa ei ole mitään pahaa. Ainoa asia, jossa vihan kanssa tulee olla tarkka on se, että tunteen tuntee, ilmaisee ja kommunikoi rakentavasti. Samat säännöt pätevät tietysti kaikkiin muihinkin tunteisiin.
Vihan kanssa kannattaa lähes aina toimia niin, että kun huomioi suuttumuksen alkavan nousta, sille voi antaa mahdollisimman pian fyysisen purkautumistien ja puhua asiasta vasta sitten, kun pahin tunnekuohu on mennyt ohi.
Vihan kanssa olisi hyvä tunnistaa, onko kyseessä ”vanha viha”, eli jokin asia, joka nousi pintaan omaan menneisyyteen liittyen vai suututtiko itseä jokin, mitä joku toinen teki. Kun pystymme kertomaan rauhallisesti sen, että jokin suututti, on helpompaa kertoa myös siitä, millaista kohtelua jatkossa toivoo omaksi osakseen.
Anna vihan asettaa rajat
Vihaansa pidättävät ihmiset ovat yleensä niitä, jotka eivät vaadi itselleen paljoa, vaan kestävät itsepintaisesti vuodesta toiseen tilanteissa, jotka ovat todellisuudessa hyvin vaikeita kestää. Juuri siksi vihan kanssa on tärkeää ystävystyä. Se auttaa asettamaan omat rajat ja oikaisemaan elämäntilanteet, jotka eivät tunnu enää itsestä hyvältä.
Jos kiukkua on jo ehtinyt kertyä kehoon, se on päästettävä sieltä pois. Pelkkä kirjojen lukeminen tai myönteinen ajattelu ei tässä asiassa auta. Tunteet ovat tunteita ja ne tulee kohdata niiden omalla tasolla. Tunteen ja kehon tasolla.
Niin vihassa kuin herkkyydessäkään ei ole lopulta mitään erityistä. Molemmat ovat ihmisyyteen tavallisena kuuluvia asioita, joiden kanssa on hyvä oppia toimimaan omassa arjessa.
Jenni Arbelius
PS. Tutustu Tunne tunteesi, tunne eläväsi -verkkokurssiin, jonka voit aloittaa vaikka heti ja käydä yksilöllisesti omaan tahtiisi. Siinä käsitellään myös vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja muita usein hankalaksi koettuja tunteita.
Lisätietoa:
Miten tukahdutettu viha voi näkyä?
– Jatkuvana valittamisena. Tietyt aiheet saattavat kerta toisensa jälkeen suututtaa. Tällöin vihansa kieltänyt ihminen voi kokea, että kestovalituksen aihe on niin ”ilmiselvä”, että sen tiimoilla on luvallista valittaa ja vihata. Tällöin harvoin päästään kuitenkaan todella kiinni omaan vihaan, vaan se heijastetaan toisiin ihmisiin ja nähdään muiden ihmisten syynä.
– Hammaskiskojen tarpeena. Tapana pureskella ja narskutella hampaita öisin.
– Suolisto- ja vatsavaivoina, erityisesti sappivaivoilla.
– Päänsärkyinä.
– Käytöksellä, joka saa muut raivostumaan: kroonisena myöhästelynä, unohteluna, passivis-aggressiivisuutena, kroonisena valittamisena ja töykeytenä. Tällöin yhteys omaan vihaan voi olla itseltä niin kaukana, että alitajuisesti ikään kuin hakee kosketuspintaa siihen toisten ihmisten suuttumuksesta.
Miten vihaa voi purkaa rakentavasti?
– Joskus tukahdutettu viha alkaa nousta ja ihminen saattaa huomata olevana yhtäkkiä hyvin vihainen ilman ilmeistä syytä. Jos löydät itsesi tästä tilanteesta, älä paina tunnetta uudelleen pinnan alle, vaan kokeile tehdä vihatyötä. Ala siis purkaa tietoisesti vihaa, jota olet kätkenyt menneisyydessä sisääsi.
– Sääntönä on, että et saa satuttaa itseäsi tai toisia.
– Yksi keino on hakata sohvatyynyjä ja huutaa vihaa pihalle. Voit myös huutaa kaikessa rauhassa autossa tai metsässä. Jos olet metsässä, voit ottaa käsiisi sopivan kokoisen kepin tai puun karahkan ja hakata tannerta. Pura vihaa, kiukkua ja suuttumusta niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Tunnistele, miltä itsessä tuntuu sen jälkeen, kun olet saanut vihaa ulos.
– Älä tee vihanpurkuharjoituksia päivittäin. Viha saattaa alkaa lisääntyä, jos sitä villitään joka päivä. Vihassa on jotain addiktiivista, riippuvuutta aiheuttavaa, ja siksi päivittäiset vihaharjoitukset voivat lisätä vihaisuutta. Ihminen, joka on koko ajan avoimesti vihainen, saattaa vihaa lietsoessaan alkaa toimia kuin raivotautinen. Tee siis vihanpurkuharjoituksia vain, jos sinulla on nimenomaan vaikea tuntea ja ilmaista vihaa.
Miten vihaa voi ilmaista rakentavasti?
– Vanha kunnon ”laske kymmeneen ennen kuin sanot mitään” toimii yhä. Vihaisena tulee helposti sanottua asioita, joita katuu, asioita jotka rikkovat luottamusta ja sanoja, joita ei saa pyyhittyä pois. Vihassa puhumista kannattaa siis viimeiseen asti välttää.
– Samaan aikaan oman vihansa nouseminen on hyvä tunnistaa. Tällöin voi ottaa aikalisän vihastuttavasta tilanteesa ja ottaa etäisyyttä, jotta voisi puhua asiasta rakentavasti sitten, kun on siihen valmis.
– Tunteita on hyvä tuulettaa eli ilmaista niin, että tunne saa näkyä ja kuulua. Suuttumuksesta voi puhua, antaa sille fyysisen ilmaisumuodon, visuaalisen ilmauksen vaikkapa maalaten, kirjoittaa vihasta, tanssia, kuunnella musiikkia… Mikä tahansa tunteiden tuulettamisessa onkaan luontevin keino itselle.
– Vihalle on usein hyvä etsiä fyysinen purkautumisreitti. Juoksulenkki, kehollinen treeni, pihatyöt, raskaan musiikin kuuntelu, metsässä huutaminen tai tasajalkaa hyppiminen voivat auttaa purkamaan ja käsittelemään vihaa.
– Suuttumuksesta, kuten kaikista tunteista, on hyvä oppia puhumaan ihmiselle, joka osaa kuunnella. Monelle tällainen ihminen on terapeutti, hoitaja tai suuttumusta herättäneeseen tilanteeseen liittymätön puolueeton ystävä.
– On kuitenkin äärimmäisen tärkeää puhua ihmiselle, joka osaa kuunnella. Jos vihaa yrittää purkaa ihmiselle, joka ei osaa kuunnella tai käsitellä vihaa rakentavasti, saattaa se vain pahentaa tilannetta. Ihminen torjuu usein vihaa juuri siksi, etteivät ihmiset hänen ympärillään ole osanneet suhtautua tunteeseen luontevasti. Varo siis asettamasta itseäsi uudelleen samaan, tukahduttavaan tilanteeseen.
– Vasta kun viha itsessään on saanut tuulettua ja taittunut, voi alkaa rakentavasti käsitellä asiaa, joka nostatti vihaa. Vasta tällöin kannattaa kertoa suuttumuksen kohteelle, mikä itsessä nostatti suuttumusta ja miksi. Samalla voi kertoa omista tarpeistaan ja siitä, millaista käytöstä toivoo osakseen jatkossa.
– Väkivallatonta vuorovaikutusta maailmanlaajuisesti tutuksi tehneen psykologi Marshall B. Rosenbergin kirja Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus antaa hyviä vinkkejä siihen, miten voi kommunikoida väkivallattomasti vaikeitakin asioita ja tunteita.
